Kirjoitin ensimmäisen opinnäytetyöni vuonna 1962. Se käsitteli männyn neulasten eliniän vaihtelua Pohjois-Hämeessä. Sain siitä jopa parhaan sen vuoden metsätieteiden töiden palkinnon. Varmaan sen seurauksena olen vuosikymmenten kuluessa seurannut neulasvuosikertojen määrää ja kehitystä.
Eri puolilla maata kulkiessani olen kirjannut havaintojani muistiin.Kevätkesällä syntyy havupuilla uusi kasvain ja sen myötä uusi neulasvuosikerta. Syksyllä vanhimmat neulaset männyissä kellastuvat ja varisevat. Kuusen neulassadon pitäisi tapahtua kevättalvella. Lapissa ja koko maassakin tilanne on viime vuosina muuttunut siten, että neulasia varisee pitkin vuotta.
Männyllä neulasvuosikertoja pitäisi olla Lapissa luontaisesti jopa 7-9. Se on kaksinkertainen määrä eteläiseen Suomeen verrattuna. Vajaan 40 vuoden aikana neulasvuosikertojen määrä on kuitenkin ympäristön muutosten vuoksi puolittunut.
Parin viime vuoden aikana mäntyjen kunto on edelleen heikentynyt radikaalisti. Neulasten määrän vähenemisen lisäksi puiden väri on haalistunut ikään kuin joku olisi huuhdellut niitä kloorivedellä.
Lapista löytyy metsiköitä, joissa joissakin puissa on kolme tai vain kaksi tai yksi neulasvuosikerta. Se merkitsee jo kasvnkin hidastumista. Kesän-20 pituuskasvu Lapin männyillä näyttääkin olleen vain puolet edellisestä kesästä.
Sama kehitys näyttää etenevän koko maassa ja muillakin puulajeilla. Viralliset selittäjät panevat muutokset luonnossa tavanomaisesti säiden ja sienitautien syyksi. Syyllinen taitaa kuitenkin olla tällä kertaa itse ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti