Luonnonmetsät ovat jatkuvarakenteisia 

Ensimmäinen valtakunnallinen puuvarojen inventointi tehtiin jo sata vuotta sitten 1920-luvun alussa. Tosin silloiset tutkijat eivät julkaisseet tietoja, millaisia puustojen rakenteita esiintyi. Kaksi kolmasosaa metsistä oli luonnontilaisia. Tiedot olisivat osoittaneet, millaisiksi metsät kehittyvät luonnonvaraisesti. Tutkijaryhmäni julkaisi nämä tärkeät tulokset 70 vuotta myöhemmin 1990-luvun alussa.

Kaikki luontaisesti kehittyneet metsät ja silloin käsitellyt puustot olivat jatkuvarakenteisia. Pieniä puita oli eniten ja puiden määrä pieneni koon suuretessa. Metsät olivat siten jatkuvan kasvatuksen tavoitteen mukaisia. Kolmannessakin inventoinnissa 1950-luvun alussa tilanne oli samanlainen. Sellaisia luonnonmetsät ovat edelleen. Suomen olot ja puulajit sopivat nimenomaan jatkuvaan kasvatukseen eikä puupelloiksi.

Vasta avohakkuiden ja viljelyn eli osaroinnin yleistyttyä 1950-luvulla sekä myöhemmin alkoi löytyä hakatuista puustoista nykykäytännön tavoittelemia tasarakenteisia puupeltoja. Vanhimmat puupellot ovat vasta 60-70 vuotta vanhoja. Ne eivät siten esimerkiksi Pohjois-Suomessa ole vielä saavuttaneet edes ensimmäistäkään kierto- eli kasvatusaikaa.

Niiden tekeminen aloitettiin koko valtakunta koekenttänä ilman kunnollista ja riittävän pitkäaikaista vertailevaa seurantatietoa. Sellaisia kokeita ei edes perustettu.

Koko maan ja yleisimmät kasvupaikat kattavat vertailevat kokeet perustettiin  1980-luvun alussa. Tieteellisesti julkaistuja tuloksia on siten kertynyt jo useita vuosikymmeniä ja useilta hakkuukerroilta. Näissä kokeissa mitattiin ensi kerran samoissa oloissa ja samanaikaisesti vastakkaisten, jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen puun tuotosta ja kannattavuutta sekä käsittelyn vaikutusta monimuotoisuuteen ja ns. ekosysteemipalveluihin eli mm. ulkoiluun, marjastukseen, poronhoitoon jne.

Kaikki vertailevat tutkimustulokset meiltä ja muualta osoittavat, että jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksella käsitellyt puustot kasvavat enemmän, parempaa laatua ja taloudellisemmin kuin luonnonvastaiset puupellot. Monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen osalta jatkuva kasvatus on suorastaan ylivoimainen. Tulos on toki looginen ja koskee globaalisti kaikkia ekosysteemejä.