torstai 21. lokakuuta 2021

Eliökato ja Suomen hiilibudjetti

 

Muun muassa ilmansaasteiden, avohakkuiden, soiden ojitusten, maatalouden yksipuolistamisen ja niistä kehittyneen ilmastonmuutoksen vuoksi monet eliöt ovat muuttuneet uhanalaisiksi tai niin sanotusti silmällä pidon alaisiksi.

Hyönteis- ja lintukato ovat jo todellisuutta. Pölyttäjäkato on todella vakava seurauksiltaan. Esimerkiksi Suomessa pesivistä 250 lintulajista jo puolet on uhanalaisia tai silmällä pidettäviä. Eräät nisäkkäätkin ovat uhanalaisia. Pohjoisen naalilla ei kohta ole enää elinsijaa.

Kuudes eliöiden sukupuuttoaalto on siten täydessä käynnissä. Se on ihmiskunnan aiheuttama. Samoin metsäkuolema etenee eri puolilla maapalloa avohakkuiden sekä polttamisen, asutukseen, viljelyyn ja karjan kasvatukseen ottamisen ja ilmastonmuutoksen vuoksi.

Ihmiskuntaa on kuitenkin varoitettu jo hyvissä ajoin. Muun muassa Rachel Carson varoitti jo 1960-luvulla julkaisemassa kirjassaan ”Äänetön kevät” tällaisesta uhasta. Valitettavasti varoituksista ei ole piitattu.

Syvät ojaviemärit ovat kuolemanloukkuja monille eliöille, esimerkiksi metsäkanalintujen poikueille. Suo-ojituksilla on pilattu myös taloudellisesti erittäin arvokkaita karpalo- ja hilla- eli lakkasatoja. Ojituksilla ja avohakkuilla on lisätty tulvia ja niiden tuhoja sekä pilattu kalojen ja muiden vedessä elävien eliöiden elinoloja.

Ilmastonmuutoksen etenemistä ja niin sanottua hiilibudjettia on tarkasteltu maailmanlaajuisesti. Hiilibudjetilla tarkoitetaan sitä määrää hiiltä, jonka tietyllä lämpötilan nousun raja-arvolla ja tietyllä todennäköisyydellä voisi vielä päästää ilmaan.

On jo lähes varmaa, että lämpenemisen 1,5 asteen raja ylittyy. Se on monissa maissa, esimerkiksi Suomessa jo ylittynyt selvästi. Kahden asteen raja lähenee uhkaavasti. Tulevaisuuden varovainen arvio on jo lähes 3 astetta.

Jos rajana pidetään kahta astetta, Suomen budjetti väkilukuun suhteutettuna olisi noin 300 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Vuotuisen nettopäästön arvioidaan olevan lähes 40 miljoonaa tonnia. Todennäköisesti tästä määrästä puuttuu pääosa metsätalouden päästöistä; avohakkuut, soiden ojitus, turpeen nosto, metsäteiden rakentaminen jne. Ainakin määrä on aliarvio.

Väkilukuun suhteutettu hiilibudjetti ei tee oikeutta köyhille maille. Edustavampi tarkastelu on käyttää bruttokansantuotetta. Kun sitä käytetään, Suomen budjetiksi jää vain 100 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Ylittäisimme budjettimme jo parissa kolmessa vuodessa.

Yleensä kerrotaan vain vuotuisista päästöistä. Aiemmat päästöt unohdetaan. Saasteet ja muut ilmastonmuutostekijät eivät suinkaan nollaudu kalenterivuosittain vaan summautuvat.

Laskelmaa on korjailtu ottamalla mukaan vuosien 1990–2018 arvioidut päästöt. Niiden arvioitiin olleen Suomessa noin 1250 miljoonaa tonnia. Suomi on siten ottanut jo velkaa muilta mailta ja luonnolta.

Tämäkin laskelma on kuitenkin vajavainen. Esimerkiksi Suomessa aloitettiin massiiviset avohakkuut ja soiden ojitukset jo 1950-luvulla. Niiden päästöt olivat suuria esimerkiksi 1970-luvulla. Niiden mukaan ottaminen ainakin kaksinkertaistaisi päästömäärät. Paljon päästöjä on lisäksi syntynyt muun muassa liikenteestä, asumisesta, maataloudesta, kaivostoiminnasta, soranotosta, rakentamisesta ja yleensä teollisuudesta.

Budjetin ylittäminen jatkuu, sillä ojitettujen lähes 6 miljoonan suohehtaarin päästöt suurenevat sitä mukaan kuin turpeen hajoaminen jatkuu ja sitä riittää. Avohakkuut ja turpeennosto jatkuvat myös nopeuttaen edelleen ilmastonmuutosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti