Ilmastoerojen vuoksi samalla leveyspiirillä, esimerkiksi pohjoisella pallonpuoliskolla voi olla puuston kasvussa ja muussa luonnossa huomattavia eroja. Kanadan ja Siperian mantereisissa osissa on tilanne hyvin erilainen kuin Pohjoismaissa (Norja, Ruotsi ja Suomi).
Toinen tärkeä merkitsevä tekijä on nykyisissä ilmasto-oloissa
ajankohta, jolloin kasvua tarkastellaan. Jos otetaan tarkastelun ajankohdaksi
1950-luku, jolloin Pohjoismaissa aloitettiin laajat avohakkuut ja soiden
ojitukset, tilanne oli hyvin erilainen verrattuna vuosituhannen vaihteeseen.
Ihmisen toimista aiheutunut ympäristönmuutos oli nostanut
vuotuista keskilämpötilaa huomattavasti ja pidentänyt kasvukautta. Maapallon
pohjoisosissa nousu on ollut kaksinkertainen pallonpuoliskon eteläosiin
verrattuna. Esimerkiksi Suomessa Napapiirin tienoilla keskilämpötilan nousu on
jo noin kolme astetta ja Etelä-Suomessa runsas kaksi astetta. Euroopan
eteläosissa nousu on yhden asteen vaiheilla.
Yhden asteen nousu vastaa noin sataa kilometriä, joten
Napapiirin olot vastaavat ikään kuin noin kolmensadan kilometrin siirtymistä
etelämmäksi eli Etelä-Suomen oloja. Pelkästään lämpötilan nousu ja kasvukauden
pidentyminen olisivat siten nostaneet puuston kasvun pohjoisessa yli
kaksinkertaiseksi viime vuosisadan puoliväliin verrattuna.
Muutosta ja samalla kasvun lisäystä ovat aiheuttaneet lisäksi
ihmisen toiminnan aiheuttamat ilmansaasteet ja ilman koostumuksen muutokset.
Liikenteen, maatalouden, asutuksen ja teollisuuden aiheuttama typpisaaste ja
hapan sade toimivat tiettyyn rajaan asti ikään kuin lannoitteina. Ne lisäävät
rajusti kasvillisuuden kasvua. Hiilidioksidin lisääntymisen vaikutus on myös
tiettyyn rajaan asti lannoittava eli kasvua voimakkaasti lisäävä.
Kasvua lisäävillä tekijöillä on myös vastakkaisia
vaikutuksia. Seurauksena on monilla alueilla kuivuus ja toisilla alueilla liika
sade haitalliseen aikaan vuodesta. Muutokset lisäävät myös kaikenlaisten
eliöiden aiheuttamia tuhoja. Esiin tulee uusiakin tuhoja, joihin paikalliset
puustot eivät ole sopeutuneet. Niinpä puuston kasvun kiihtymisen olisi olojen
muutoksen vuoksi pitänyt olla merkittävästi suurempi kuin on tapahtunut.
Puuston kasvatusmenetelmä eli rakenne ja koostumus
vaikuttavat tutkimusten mukaan merkittävästi puuston kasvuun. Jatkuvasti
puustoisena säilytetyn eli jatkuvan kasvatuksen metsän puiden kasvu on
mittausten mukaan 10–30 % suurempi kuin vastaavien puupeltojen eli
istutettujen, alaharvennettujen ja avohakattujen puustojen. Ero on jopa 50 %
samansuuruisissa puustoissa.
Suomesta mitattujen tietojen mukaan näyttää siltä, että
maksimi kasvun lisäys on jo ohitettu ja lisäys loppuu. Puustojen kasvu alkaa
hiipua. Valistunut arvioni on, että seuraavan 10–20 vuoden aikana puustojen
kasvu puolittuu ja laajamittaiset tuhoutumiset leviävät myös Pohjoismaihin.
Merkkejä on jo nähtävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti