Puuston kasvusta

 Ilmastoerojen vuoksi samalla leveyspiirillä, esimerkiksi pohjoisella pallonpuoliskolla voi olla puuston kasvussa ja muussa luonnossa huomattavia eroja. Kanadan ja Siperian mantereisissa osissa on tilanne hyvin erilainen kuin Pohjoismaissa (Norja, Ruotsi ja Suomi).

Toinen tärkeä merkitsevä tekijä on nykyisissä ilmasto-oloissa ajankohta, jolloin kasvua tarkastellaan. Jos otetaan tarkastelun ajankohdaksi 1950-luku, jolloin Pohjoismaissa aloitettiin laajat avohakkuut ja soiden ojitukset, tilanne oli hyvin erilainen verrattuna vuosituhannen vaihteeseen.

Ihmisen toimista aiheutunut ympäristönmuutos oli nostanut vuotuista keskilämpötilaa huomattavasti ja pidentänyt kasvukautta. Maapallon pohjoisosissa nousu on ollut kaksinkertainen pallonpuoliskon eteläosiin verrattuna. Esimerkiksi Suomessa Napapiirin tienoilla keskilämpötilan nousu on jo noin kolme astetta ja Etelä-Suomessa runsas kaksi astetta. Euroopan eteläosissa nousu on yhden asteen vaiheilla.

Yhden asteen nousu vastaa noin sataa kilometriä, joten Napapiirin olot vastaavat ikään kuin noin kolmensadan kilometrin siirtymistä etelämmäksi eli Etelä-Suomen oloja. Pelkästään lämpötilan nousu ja kasvukauden pidentyminen olisivat siten nostaneet puuston kasvun pohjoisessa yli kaksinkertaiseksi viime vuosisadan puoliväliin verrattuna.

Muutosta ja samalla kasvun lisäystä ovat aiheuttaneet lisäksi ihmisen toiminnan aiheuttamat ilmansaasteet ja ilman koostumuksen muutokset. Liikenteen, maatalouden, asutuksen ja teollisuuden aiheuttama typpisaaste ja hapan sade toimivat tiettyyn rajaan asti ikään kuin lannoitteina. Ne lisäävät rajusti kasvillisuuden kasvua. Hiilidioksidin lisääntymisen vaikutus on myös tiettyyn rajaan asti lannoittava eli kasvua voimakkaasti lisäävä.

Kasvua lisäävillä tekijöillä on myös vastakkaisia vaikutuksia. Seurauksena on monilla alueilla kuivuus ja toisilla alueilla liika sade haitalliseen aikaan vuodesta. Muutokset lisäävät myös kaikenlaisten eliöiden aiheuttamia tuhoja. Esiin tulee uusiakin tuhoja, joihin paikalliset puustot eivät ole sopeutuneet. Niinpä puuston kasvun kiihtymisen olisi olojen muutoksen vuoksi pitänyt olla merkittävästi suurempi kuin on tapahtunut.

Puuston kasvatusmenetelmä eli rakenne ja koostumus vaikuttavat tutkimusten mukaan merkittävästi puuston kasvuun. Jatkuvasti puustoisena säilytetyn eli jatkuvan kasvatuksen metsän puiden kasvu on mittausten mukaan 10–30 % suurempi kuin vastaavien puupeltojen eli istutettujen, alaharvennettujen ja avohakattujen puustojen. Ero on jopa 50 % samansuuruisissa puustoissa.

Suomesta mitattujen tietojen mukaan näyttää siltä, että maksimi kasvun lisäys on jo ohitettu ja lisäys loppuu. Puustojen kasvu alkaa hiipua. Valistunut arvioni on, että seuraavan 10–20 vuoden aikana puustojen kasvu puolittuu ja laajamittaiset tuhoutumiset leviävät myös Pohjoismaihin. Merkkejä on jo nähtävissä.