Näkökohtia Tapion metsänhoidon jatkuvan kasvatuksen suositusten laatimiseen

Kasvatusmenetelmät, niiden hakkuutavat ja vertailua

Erkki Lähde, metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori

Metsän puuston käsittelyssä on kaksi päämenetelmää: jaksollinen ja jatkuva kasvatus. Jatkuvalla kasvatuksella säilytetään tai palautetaan metsän luontainen rakenne, mutta jaksollisella rikotaan se alikasvosten raivauksella, alaharvennuksella ja avohakkuulla.

Jonkin verran näkee käytettävän jatkuvalle kasvatukselle synonyymiksi tarkoitettua  jatkuvapeitteisyyttä. Paremmin kuvaava termi olisi jatkuvapuustoinen eli jatkuvasti puustoisena kasvatus.

Kummassakin menetelmässä käytetään useita erilaisia hakkuutapoja. Jaksollisen kasvatuksen päämenetelmiä ovat ensiharvennus, alaharvennus ja avohakkuu. Alaharvennusta voisi kutsua täsmällisemmin myös kuituhakkuuksi kuituharvennukseksi. Hakkuita täydennetään toistuvilla alikasvoksen raivauksilla. Ne johtavat vääjäämättä päätehakkuuseen, useimmiten avohakkuuseen.

Niitä ei käytetä jatkuvassa kasvatuksessa. Luontaisen uudistamisen, jota voidaan käyttää kummassakin menetelmässä, siemen- ja suojuspuuhakkuiden toteutuksessa on se olennainen ero, että jatkuvassa kasvatuksessa hakkuu tehdään ylähakkuun ja jaksollisessa alahakkuun periaatteella. Tarkkoina oltaessa pitäisi tällöin käyttää esimerkiksi ylä- tai alasiemenpuuhakkuun käsitettä.

Kun haluaa perehtyä jatkuvan kasvatuksen menetelmään ja sen hakkuutapoihin, lähtökohdaksi on otettava koko metsäekosysteemi. Tärkeimmät hakkuutavat ovat yläharvennus ja ylispuuhakkuu. Niitä voisi kutsua myös tarkemmilla käsitteillä tukkihakkuu tai tukkiharvennus. Joskus tarvitaan ylimmän latvuston reikähakkuuta muutaman aarin alalla, kun aiemman kasvatuksen alaharvennusten ja sulan maan aikaisten hakkuiden seurauksena paikalle on levinnyt tyvilahoa.

Meneteltäessä hakkuussa järkevästi vaurioituneet havupuut poistetaan heti vaurion tapahduttua. Tällöin metsään ei jää lahoriskejä lisääviä vaurioituneita puita.

Hyvin toteutetussa jatkuvassa kasvatuksessa ei hakata milloinkaan kaikkia isoja puita. Huonolaatuisia isoja lehtipuita jätetään maiseman komistukseksi ja monimuotoisuutta vaalimaan. Korkealaatuisia isoja puita jätetään vastaavista syistä, mutta myös tulevaisuuden geenipankiksi. Pohjoisessa isoja puita säästetään lisäksi luppojen kasvu- ja levityspuiksi.

Harsinta- ja poimintahakkuilla on yleensä tarkoitettu myös yläharvennuksia, mutta epäselvyyksien välttämiseksi tulisi termejä tarkentaa puhumalla tukkipuiden harsinnasta tai tukkipuiden poiminnasta. Kaikki kasvatushakkuuthan ovat jonkinasteista poimintaa, harsintaa ja harvennusta.

Pienaukot, kooltaan esimerkiksi kolmannes hehtaaria, ovat avohakkuun kevyempi variaatio, jossa ei tarvita viljelyä, vaan luontainen uudistuminen riittää. Luontainen uudistaminen riittäisi käytännössä kaikissa yksityismetsien avohakkuissa. Se on kohtuullisen huokeata uudistamista, mutta jatkuvaa kasvatusta se ei ole.

Luontaisessa uudistamisessa nykykäytäntö tekee sen virheen, että alikasvos ja pienpuusto, erityisesti lehtipuusto raivataan pois. Tällöin maanpinnan läheisessä kerroksessa olosuhteiden äärevöityminen vaikeuttaa uudistumista ja puuston rakenne rikkoutuu.

Hakkuukierron kuluessa tarvitaan jatkuvassa kasvatuksessa yleensä vain pari sataa uutta tainta hehtaarilla. Joitakin taimia kuitenkin kuolee tai vaurioituu, joten tarvitaan jonkin verran enemmän. Taimien ei pidä kuten jaksollisessa kasvaa yhtä nopeasti. Hyvän laatukehityksen säilyttämiseksi taimien ei ole syytä  kasvaa nuorina kovin nopeasti.

Kun isojen puiden hakkuulla tehdään tilaa, pienetkin puut lähtevät ripeään kasvuun. Jatkuvan kasvatuksen puusto kasvaa vertailututkimusten mukaan hakkuun jälkeen pienemmällä puupääomalla 1 – 2 m³/ha/v enemmän puuta kuin alun perin samanlainen alaharvennettu puusto (ks. liitteen yhteenvetoasetelma), josta hakataan vain pieniä keskenkasvuisia puita. Niiden hakkuu ei nopeuta isojen puiden kasvua.

Tärkeä tutkimustieto ja käytännön näyttö on se, että jatkuvan kasvatuksen yläharvennus voi olla varsin voimakas. Hakkuun jälkeisen puuston kasvu säilyy silti korkealla tasolla. Sadan kuutiometrin puusto kasvaa lähes yhtä paljon kuin kahden sadan puusto.  

Tutkittu tieto edellyttää muutoksia suositusluonnokseen

Suositusluonnoksen viiteluettelosta käy ilmi, että luonnosta laadittaessa on kovin niukasti käytetty relevantteja tutkimustietoja. Tämän ehdotuksen liitteessä (Julkaisuja metsien rakenteesta ja …) luettelen muutamia julkaisuja, joista huomattava osa on tieteellisesti vertaistarkastettuja julkaisuja. Niitä pitäisi hyödyntää.

Suositusluonnoksessa on pitäydytty lähinnä Sauli Valkosen Metsän jatkuvasta kasvatuksesta pamflettikirjaseen (2017). Se ei ole mikään tieteellisesti tarkastettu tutkimus. Se tulisi huomioida vain mielipidekirjoituksena, jossa on sivuutettu pääosa Suomessakin tehtyä tutkimustyötä. Muutoinkin hänen kirjoituksissaan viitataan hyvin niukasti aiheen kannalta relevantteihin tieteellisiin tutkimuksiin.

Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ympäristössämme on tapahtunut suuria muutoksia. Saasteiden vuoksi ilmasto on lämmennyt niin, että olemme ikään kuin siirtyneet pari kolme sataa kilometriä etelämmäksi. Myös kasvukaudet ovat pidentyneet. Nämä tekijät ovat nopeuttaneet voimakkaasti puustojen kasvua. Pelkästään lämpötilan muutos on Henttosen ym. (2016) mukaan yli kolmannes puustojen kasvun lisäyksestä.

Lisäksi ilmaan on monien muiden kaasujen lisäksi päästetty valtavan paljon hiilidioksidia ja typpiyhdisteitä, joilla tiettyyn rajaan asti on voimakkaasti lannoittava vaikutus. Niitä on kertynyt useita lannoituskertoja vastaavia määriä. Myös fosfori- ja rikkiyhdisteitä on levittynyt kaikkialle runsaasti.

Muutokset merkitsevät, että vain sellaiset tutkimukset, jotka perustuvat samanaikaisesti, samassa lähtötilanteessa ja samoissa oloissa kerättyihin, arpoen perustettuihin aineistoihin, ovat käyttökelpoista vertailutietoa. Sellaista tietoa Suomesta on vain tutkijaryhmäni julkaisuissa. Paljon lainatuissa ruotsalaisissa ja norjalaisissakin tutkimuksissa on verrattu eri ajankohtina mitattuja kasvuja. Ne eivät ole vertauskelpoisia.

Johtamani tutkijaryhmä on perustanut tieteelliset tutkimuksensa em. näkökohdat huomioivaan aineistoon. Muu metsäntutkimus on laiminlyönyt tämän tärkeän näkökohdan. Edellä mainitsemassani liitteessä olen merkinnyt sellaiset vertailukelpoiset tutkimusraportit viitteen loppuun +merkillä.

Niissä jatkuvan kasvatuksen hakkuutavoilla käsitellyt puustot ovat esimerkiksi Etelä-Suomen kuusivaltaisissa metsissä kasvaneet keskimäärin 1,4 m³/ha/v enemmän kuin vastaavat jaksollisen kasvatuksen puustot. Talous- ja ympäristövaikutukset lisäksi huomioon otettuina kannattaisi jaksollinen puuston kasvatusmenetelmä poistaa käytöstä.

Lainaan seuraavassa otteita julkaisusta Lähde-Laiho-Pukkala: Eri- ja tasarakenteiskasvatuksen vertailua Pohjoismaissa, 2010, Metlan työraportteja 176. Sitä ei ole käsitelty luonnoksessa eikä Valkonenkaan näytä olevan siitä tietoinen. Siitä on seuraavana vuonna julkaistu referoitu versio: Laiho-Lähde-Pukkala: Uneven- vs even-aged management in Finnish boreal forests. Forestry 84(5): 547-556:

"… Puuston tasarakenteisena kasvatuksesta on Suomessa ja muissa pohjoismaissa runsaasti tutkimuksia. Ajallisesti ne kuitenkin kattavat vasta kasvatuksen ensimmäiset vuosikymmenet eli koko kiertoajan kattavaa tutkimustietoa on kovin vähän. Silti tämä kasvatustapa (alaharvennus-päätehakkuu) on otettu laaja-alaisesti käyttöön lähes yksinomaisena menetelmä. Vertailevia kokeita samoissa oloissa tasa- ja erirakenteisena kasvatuksesta ei toistuvista kiistoista ja yleisestä kiinnostuksesta huolimatta (Siiskonen 2007) ole perustettu kuin vasta 1980-luvulla (Lähde ym. 1992a).

Sarvaksen (1944) määrämittaharsintatutkimuksia viime vuosisadan alkupuoliskolta on usein käytetty osoittamaan erirakenteisena kasvatuksen kelvottomuutta, jopa mahdottomuutta. Sarvas itse kuitenkin kertoi, että hänen tutkimuksensa ei käsitellyt erirakenteisena kasvatusta eli metsänhoidollista harsintaa. Silti hän Harsintajulkilausuman (Appelroth ym. 1948) sihteerinä oli viiden muun ammattimiehen kanssa vaatimassa kaikkien erirakenteisena kasvatuksen menetelmien kieltämistä. Julkilausuma oli vain mielipide eikä se perustunut eri vaihtoehtojen systemaattiseen saati tieteelliseen vertailuun. Sen perusteella kuitenkin muutettiin silloisen metsälain tulkintaa ja määrättiin rauhoitettavaksi seuraavan 40 vuoden aikana yhteensä noin 650 000 hehtaaria niskuroivien eli vanhaa käytäntöä noudattaneiden metsänomistajien metsiä. Metsänhakkuun päätösoikeus siirrettiin samalla 10 vuoden ajaksi valvovalle metsäorganisaatiolle.

Sarvas (1948) esitti, että erirakenteisena kasvatus olisi mahdotonta, koska Suomessa ei kasva luontaisesti jalokuusta eikä pyökkiä, jotka Keski-Euroopassa ovat parhaiten varjoa sietäviä puulajeja. Kaikilla ilmasto- ja maantieteellisillä vyöhykkeillä kuitenkin kasvaa niihin oloihin sopeutuneita varjoa sietäviä ja vastaavasti eniten valoa vaativia puita. Suomen oloissa varjoa sietävin puulaji on kuusi, vaikka sitä ei Keski-Euroopassa luetakaan erityisen hyvin varjoa sietävien lajien joukkoon. Valoilmasto, metsien rakenne sekä puuston koko ja runsaus muuttuvat siirryttäessä ilmastovyöhykkeeltä toiselle. Esimerkiksi Pyreneillä Kataloniassa myös mäntyä kasvatetaan laajoilla alueilla erirakenteisena (Trasobares ym. 2004, Trasobares ja Pukkala 2005). Jatkuva kasvatus on siellä selvästi kannattavin mäntymetsien hoitomuoto (Solano ym. 2007). Tasarakenteismetsätalous, jossa tehdään taimikosta lähtien alaharvennuksia, edellyttää siellä valtion tukea ollakseen taloudellisesti kannattavaa. Taimikonhoito ja ensiharvennus edellyttävät Suomessakin valtion tukea, sillä metsänomistajat eivät ole kovin halukkaita tekemään niitä kustannusten vuoksi. Varjonsietokyky ei siis ole este suomalaisten puulajien kasvattamiselle erirakenteisina.

Sarvaksen yksityismetsistä kerätyt koemetsiköt olivat puustoltaan vaihtelevia . Yli puolella kaikista koealoista (195 kpl) puuston tilavuus oli alle 50 m³/ha. Toisaalta kymmenellä prosentilla metsiköitä puustoa oli vielä yli 120 m³/ha. Runkolukujakauman mukaan tämän metsikköryhmän puustot olivat pääosin erirakenteisia ja vastasivat siten silloista metsänhoidollista harsintaa. Näiden metsiköiden vuotuinen kuoreton kasvu oli keskimäärin 4,8 m³/ha eli kuorellisena noin 5,7 m³/ha. Kasvu oli suurempi kuin varttuneiden metsien silloinen keskimääräinen kasvu (Ilvessalo 1956). Kaikkien Sarvaksen koemetsiköiden vastaavat keskimääräiset vuotuiset kuorettomat kasvut olivat lähes puolet pienempiä. Syynä heikkoon kasvuun ei kuitenkaan ollut puuston rakenne, vaan sen vähäisyys. Kuudennes koealoista oli puustoltaan alle 20 m³/ha. Samanlaiseen huonoon tulokseen päädyttäisiin tasarakenteismetsätaloudessakin liian voimakkaiden harvennusten seurauksena. Kaiken lisäksi tasarakenteisten metsien tutkimuskäytännössä usein hylätään epäonnistuneet eli esimerkiksi uudelleen viljeltävät ja huonosti onnistuneet koealat (esim. Vuokila ja Väliaho 1980).

Sarvaksen koemetsiköissä oli runsaasti taimia ja muuta alikasvosta. Pääpuulajien männyn, kuusen ja koivun taimia (pituus 0,1–1,3 m) ja taimiainesta (< 0,1 m) oli molempia keskimäärin lähes 5000 kpl/ha. Lisäksi koemetsiköissä oli runsaasti läpimittaluokan 1–5 cm puita. Koivun osuus taimista oli 500 kpl/ha. Nuorennoksen määrä ei riippunut juurikaan kasvupaikasta tai puuston runsaudesta. Aineiston sisäinen vaihtelu oli suurta. Viidenneksellä koealoja taimien määrä oli alle 1000 kpl/ha. Niillä oli kuitenkin eniten taimiainesta ja tyydyttävästi myös pieniä puita. Ne yhdistäen vain 5 %:ssa koealoja nuorennosta oli alle 1000 kpl/ha. Uudistuminen ei siten näissä eri tavoin hakatuissa eli harsituissa metsissä ollut ongelma. Sarvaksen koealoilla kyseessä oli metsän voimaperäinen käyttö ja täysimittainen taloudellinen hyödyntäminen. Rahan tarpeen sanelema, liian usein toistunut voimakas hakkuu saattoi tosin merkitä pitkällä aikavälillä tuotostappioita…

3  Inventointiaineistot kenttäkokeiden tukena

Valtakunnan metsien inventointiaineistot (VMI) osoittavat, että esimerkiksi 1920-luvun alussa Suomen metsistä kaksi kolmasosaa oli vielä hakkaamattomia tai vain lievästi hakattuja (Heikinheimo 1924). Kaikki nämä metsät olivat eri tavoin erirakenteisia (Lähde ym. 1991, Norokorpi ym.1994). Säännöllinen erirakenteisuus eli jatkuvarakenteisuus säilyi yleisimpänä varttuneissa metsissä myös myöhemmissä inventoinneissa (Lähde ym. 1992b, Laiho ym. 1994). Vielä 1980-luvun puolivälissä tehdyn kahdeksannen inventoinnin ns. pysyvät koealat osoittivat säännöllisen erirakenteisuuden säilyneen jo pitkään jatkuneista rakennetta tasaavista alaharvennuksista huolimatta yleisimpänä rakenteena varttuneissa kasvatus- eli harvennus- ja uudistuskypsissä metsissä (Laiho ym. 1999, Lähde ym. 1999a,b). Niitä oli vielä yli 40 %. Kun niihin lisätään kerroksellisesti erirakenteiset, eri lailla erirakenteisia metsiä kertyi yhteensä noin 70 %. Muissa pohjoismaissa tehdyt inventoinnit osoittavat erirakenteisten metsien olleen yleisimpiä myös siellä (Uppskattning…1932, Nilsson ja Östlin 1961, Skogsstatistisk… 1989).

Inventointiaineistot antavat mahdollisuuden tarkastella myös rakenteeltaan erilaisten metsiköiden uudistumista, alikasvosta ja tuotosta. Puutteena vanhimmissa inventoinneissa on tasarakenteisten puustojen vähäisyys ja viimeisissä inventoinneissa relaskoopin käyttö lukupuiden valintaan ja sen seurauksena pieni pienten puiden otantasuhde, sekä taimien ja muun alikasvoksen suurpiirteinen mittaus. Joka tapauksessa inventoinnit osoittavat, että varttuneissa metsissä on ollut rakenteesta riippumatta runsaasti taimia ja muuta alikasvosta (Laiho ym. 1999, Lähde ym. 1999a)…

Erirakenteisten metsien uudistumisesta ja alikasvoksen kehityksestä kenttäkokeissa on kertynyt Suomessa runsaasti tutkimustietoa (Lähde 1992b,c, Lähde ym. 1999a,b, Saksa 2004, Eerikäinen ym. 2007, Lin ym. 2010). Sekä pitkään käsittelemättöminä olleissa että jatkuvalla kasvatuksella hoidetuissa kuusivaltaisissa metsissä on tutkimusten mukaan ollut runsaasti taimia…

Ruotsissa ja Norjassa on myös mitattu uudistumista erirakenteisissa sekä hakatuissa että pitkään hakkaamattomina olleissa metsissä (Böhmer 1957, Nilsen 1988 , Lundqvist 1989, Lundqvist ja Fridman 1996, Nilson 2001, Lundqvist ja Nilson 2007). Tulokset ovat olleet hyvin samankaltaisia kuin Suomessa. Pääpuulajien taimia on ollut tuhansia hehtaaria kohti.

Kolmannen inventoinnin (1951–1953) aineistosta on luokiteltu runkolukujakauman perusteella rakenteeltaan erilaiset metsiköt ja verrattu niiden kasvua samoissa oloissa ja eri osissa maata. Saman tilavuuden omaavissa metsiköissä ero on ollut säännöllisen erirakenteisten hyväksi 10–40 % sekä Etelä-Suomessa (Lähde ym. 1994a,b) että Pohjois-Suomessa (Lähde ym. 1996, Norokorpi ym. 1996)…

Suomalaiset uudet kenttäkokeet, jotka poiketen vanhoista pohjoismaisista kokeista on toteutettu arvotusti samoissa oloissa ja samassa lähtöpuustossa, osoittavat mm. jatkuvan kasvatuksen, alaharvennuksen ja määrämittahakkauksen tuotos- ja tuottoeroja (Lähde ym. 1999a,b, 2001, 2002a,b, 2009, 2010, Pukkala ym. 2009, 2010). Voimakkaasti jatkuvalla kasvatuksella tai määrämittaharsinnalla hakatut metsiköt ovat inventointitietoja vastaavasti pienemmällä puustomäärällä kasvaneet yhtä hyvin tai jopa enemmän kuin nykykäytännön ohjeiden mukaan alaharvennetut puustot sekä nuorissa että varttuneissa kehitysvaiheissa. Useissa tutkimuksissa kasvuero on 10–25 vuoden seurannan aikana ollut vajaa 1 m³/ha/v eli 10–20 % jatkuvan kasvatuksen hyväksi (Lähde ym. 1994a,b, 1999a, 2001, 2002a, 2010).

Saksan (2004) tutkimuksessa raportoitiin hyvin suuria kasvulukuja, joissa myöhemmin on todettu olleen virheitä. Samojen koealojen kasvuja on esitelty myöhemmin Valkosen ym. äskettäin (2010) ilmestyneessä avohakkuun vaihtoehtoja käsittelevässä kirjasessa. Sen mukaan kasvu oli 15 vuoden seurannan aikana lisääntynyt 5,3:sta 5,9:ään m³/ha/v tilavuuden vastaavasti vaihdellessa välillä 50–250 m³/ha. Kasvun vähäinen voimistuminen tilavuuden huomattavasti suuretessa oli samankaltainen tulos kuin Lähde ym. (2010) ovat mitanneet toisesta kenttäkokeesta.

Suhteellinen arvokasvu on pitkän aikavälin tarkasteluissa ollut säännöllisen erirakenteisessa metsässä suurempi kuin tasarakenteisessa metsässä. Koska jatkuvassa kasvatuksessa hakataan lähinnä tukkipuita, joiden arvokasvuprosentti on pienempi kuin markkinoilla yleisesti saatu korko, metsänhoito on taloudellisempaa kuin nykykäytännössä, jossa lähes koko kiertoajan harvennetaan puita, joiden arvokasvu on vasta nousemassa (ks. Pukkala ym. 2009, 2010, Tahvonen 2009, Tahvonen ym. 2010). Tukkipuuaihioiden eli kuitupuiden hakkaaminen ei tulosten mukaan vaikuta olevan taloudellisesti mielekästä toimintaa…

Kenttäkokeet ovat antaneet siten Suomen oloissa samankaltaisia tuloksia kuin edustavat ja kattavat inventointiaineistot. Jos kenttäkokeiden tulokset poikkeaisivat inventoinneista, olisi syytä epäillä, että koejärjestelyt ovat olleet virheellisiä tai kokeet epäonnistuneita. Kokeiden alkuvaiheessa on usein ollut se heikkous, että pitkään käsittelemättöminä ja siten runsaspuustoisina olleet koemetsiköt eivät elvy kovin nopeasti hakkuun jälkeen (Lähde ym. 2002a,b, Lundqvist ym. 2007). Tällaisia puustoja kokeissa on ollut runsaasti. Havainnot kenttäkokeista, joita on jo ehditty hakata usean kerran, osoittavat kasvun nopeutuvan ajan kuluessa (Lähde ym. 2010). Vaikka kenttäkokeet ovat yleensä suhteellisen lyhytaikaisia, noin kymmenen vuoden välein mitatut VMI-aineistot osoittavat säännöllisen erirakenteisuuden olleen Suomessa 1900-luvulla hyvin yleinen metsän rakenne ja se on säilynyt ilman suuria muutoksia (Lähde ym. 1991, 1992b, Laiho ym. 1994, Norokorpi ym. 1994), vaikka toimenpiteet ovat olleet vastakkaisia (Lähde ym. 1999b)…

4  Ruotsissa ja Norjassa vanhoja harsintakoealoja

Ruotsissa ja Norjassa on ollut muutamia pitkähkön aikaa seurattuja erillisiä ilmeisesti erirakenteisena kasvatukseen tarkoitettuja koealoja. Valitettavasti näiden koealojen puustoja (Lundqvist 1989, Andreassen 1994) on useissa tapauksissa ja vaiheissa käsitelty vastoin alkuperäistä suunnitelmaa. Niitä on myös hylätty. Itse asiassa Lundqvistin mukaan (sähköpostikeskustelu 2010) kokeiden alkuperäinen käsittelytavoitekaan ei ollut selkeä. Kyse ei ole ollut modernista jatkuvasta kasvatuksesta vaan jostain muusta metsän käsittelystä.

Lundqvistin väitöskirjan (1989) aineistona oli 13 vanhaa koealaa, joista 11 sijaitsi Keski- ja Pohjois-Ruotsissa ja 2 Etelä-Ruotsissa. Näistä Suomen oloja vastaavista 11:sta viittä seurattiin 30–63 vuotta noin 1980 asti. Muiden seuranta lopetettiin jo selvästi aikaisemmin. Perustamisvaiheessa vain kahdella koealalla puuston runkolukujakauma oli selvästi laskeva eli metsä oli säännöllisen erirakenteista. Kuudella koealalla oli hakattu yli 40 % alle 8,5 cm läpimittaisista puista. Siten oli heikennetty rakenteen jatkuvuutta ja puun tuotosta. Rakenne- ja tuotosvertailusta puuttui lisäksi pienen puuston osuus.

Puutteista huolimatta Lundqvist kirjoitti, että puuston rakenne sekä sen tasainen ja korkea kasvu sekä hyvä uudistuminen on ollut mahdollista säilyttää ainakin viitisenkymmentä vuotta. Runkolukujakauman (laskeva kuvaaja) ja keskimääräisen tilavuuden (>150 m3/ha) perusteella voidaan arvioida, että vain viisi koealaa 11:sta täytti säännöllisen erirakenteisen metsän kriteerit. Niistä Lundqvistin mukaan kahden kasvupaikka vastasi tasarakenteisen puuston tuotoskykyä 6,1 m³/ha/v ja kolmen tuotoskykyä 3,5 m³/ha/v. Nämä koealat kasvoivat juuri saman verran eli 6,0 ja 3,7 m³/ha/v. Lundqvistin alkuperäiset päätelmät hyvästä tuotoksesta olivat siten aineiston puutteista huolimatta oikeita. Ruotsalaiset tuotos- ja talousvertailut (Wikström 2008) perustuvat juuri tähän Lundqvistin julkaisemaan aineistoon eikä niistä ole eritelty pois poikkeavasti hakattuja koealoja. Raporttia ei ole julkaistu tieteellisesti tarkastetussa sarjassa. Näiden koealojen on väitetty kasvavan ja tuottavan huonommin kuin kymmeniä vuosia myöhemmin erilaisissa ilmasto-oloissa ohjeiden mukaan onnistuneiden tasarakenteisten puustojen. Suomessa huhtikuussa 2010 pitämässään esitelmässä Lundqvist totesi Wikströmin arvion vastaisesti, ettei hän näe merkittäviä riskejä jatkuvan kasvatuksen laajamittaisessa käyttöönotossa.

Eriksson on pitänyt Ruotsissa seminaariesitelmän (2007) kahdeksan rakenteeltaan erilaisen puuston arvioidusta tulevasta tuotoksesta. Sen mukaan erirakenteisena kasvatus tuottaisi tuhansien eurojen tappion hehtaarilla kiertoajan kuluessa tasarakenteisiin verrattuna. Näitä tekijän itsensä erittäin alustaviksi kertomia tuloksia, jollaisia ei yleensä vielä pidetä tieteellisesti relevanttina tietona, ei olisi aihetta kommentoida, ellei Suomen Metsäyhdistys olisi tiedottanut niistä tieteellisenä totuutena (Mäntyranta 2009). Eriksson on muun muassa lisännyt tasarakenteisessa vaihtoehdossa laskentaan hypoteettisen jalostuslisän. Lisäksi hänen koealojensa puustoja on vaikea tunnistaa Suomessa jatkuvalla kasvatuksella käsitellyiksi metsiksi. Uusimmista hyvin järjestetyistä kenttäkokeista on Ruotsissakin saatu kasvutuloksia (Hagner 2004, Lundqvist ym. 2007), jotka kumoavat em. arvioiden perustan.

Norjassa on 1920- ja 1930-luvuilla perustettu 16 koealaa (Andreassen 1994), joista kuitenkin vain seitsemää seurattiin 1990-luvulle asti. 13 koealalla runkolukujakauma vastasi koetta aloitettaessa säännöllisen erirakenteista puustoa, mutta vain 11 koealalla lähtöpuusto oli >150 m³/ha. 13 koealaa on seurannan aikana hakattu niin voimakkaasti, että tilavuus putosi alle 100 m³/ha, joillakin kerroilla jopa alle 50 m³/ha. Koealojen puusto muistutti siten edellä kerrotun Sarvaksen tutkimuksen aineistoa. Useissa tutkimuksissa on todettu kasvun olevan riippuvaista puuston tilavuudesta (Lähde 1994a,b, 2002a, Chrimes 2004, Saksa 2004). Vain neljä koealaa täytti runkolukujakauman muodon ja puuston tilavuuden (>150 m³/ha) perusteella likimain säännöllisen erirakenteisena kasvatuksen kriteerit.

Andreassen kirjoitti tutkimuksensa tiivistelmässä, että keskimääräinen vuotuinen kasvu olisi ollut koko aineistossa 5,2 m³/ha. Oikea luku oli kuitenkin 5,5 m³/ha. Edelleen Andreassen kirjoitti, että keskikasvu (virheellinen 5,2) oli 15–20 % pienempi kuin kasvupaikkojen arvioitu kapasiteetti tasarakenteisena kasvatuksessa eli 6,1 m³/ha/v. Kuitenkin edellä kerrottujen onnistuneesti hoidettujen neljän koealan keskimääräinen kasvu (7,5 m³/ha/v) oli 23 % suurempi kuin em. kasvupaikkojen kapasiteetti. Andreassen (sähköpostikeskustelu keväällä 2010) tarkensi myöhemmin, että aiemmin esitetty ero johtui koejärjestelyjen puutteesta. Norjassa onkin Oslon pohjoispuolella laaja Glommenin yksityismetsien alue, jossa hyvien kokemusten vuoksi on siirrytty käyttämään erirakenteismetsätaloutta sekä mänty- että kuusimetsissä (esim. Ökseter ja Myrbakken 2005)…"

Liitteenä: Julkaisuja  metsien rakenteesta ja jatkuvasta kasvatuksesta…

Liite

JULKAISUJA METSIEN RAKENTEESTA JA JAKUVASTA KASVATUKSESTA SEKÄ NIIDEN YHTEENVETO/EL 2016

1.Taustaa

Seuraavassa luettelossa esitetään Metlan metsänhoidon tutkimuksessa viimeisen noin 30 vuoden aikana tuotettuja julkaisuja ja artikkeleita (> 100 kpl), joissa käsitellään metsien rakennetta ja niiden hoitoa jatkuvalla kasvatuksella. Useat julkaisut on tehty yhteistyössä muiden tutkimusyksiköiden kanssa.

Lisäksi on tuotettu runsaasti kansainvälisiä ja kotimaisia esitelmiä, niiden tiivistelmiä sekä useita tietotauluja (postereita) sekä lehtiartikkeleita. Niitä ja muiden aihealueiden tutkimuksia ei luettelossa esitetä. Referoidut eli ns. tieteellisen ulkopuolisen tarkastuksen läpikäyneet julkaisut on merkitty R-kirjaimella osion loppuun.

Metlan muissa yksiköissä ja muualla (mm. Helsingin ja Joensuun (Itä-Suomen) yliopistot) on myös tuotettu aiheeseen liittyviä artikkeleita. Samoin ulkomailla on esiintynyt voimakasta kiinnostusta aihepiirin tutkimuksiin, jota kuvastaa lukuisat julkaisut sekä IUFROn alan työryhmän parin vuoden välein samana ajanjaksona järjestämät suuret tieteelliset kongressit. Näistä artikkeleista tärkeimpiin viitataan luettelon julkaisuissa ja tiedot niistä löytyvät ko. julkaisujen kirjallisuusluetteloista.

2.Yhteenveto

Tutkimukset perustuvat sekä VMI-tietoihin että laajoihin, pitkäaikaisiin kenttäkokeisiin. Niiden mukaan metsät ovat olleet ja ovat edelleen huolimatta rakennetta yksipuolistavista käsittelyistä pääasiallisesti eri tavoin erirakenteisia. Kaikista rakenteista eniten on säännöllisen eri- eli jatkuvarakenteisia eli sellaisia, joissa pieniä puita on eniten ja isoja vähiten. Rakenne on puun tuotoksen ja ympäristön kannalta optimaalisin kaikista metsän rakenteista.

Metsien erirakenteisena kasvattamista kutsutaan jatkuvaksi kasvatukseksi. Siihen luetaan puuston sen hetkisestä rakenteesta riippumatta kaikki sellaiset menetelmäketjut, joihin ei sisälly avohakkuuvaihetta. Avohakkuu on tyypillistä vastakkaiselle eli nykyisin vallitsevalle kasvatustavalle. Käsittelyllä yksipuolistetut puustot luonnon kehitys pyrkii palauttamaan uudelleen luonnonmukaiseen erirakenteisuuteen. Kaikkia metsiä voidaan siten ilman siirtymäaikoja kasvattaa jatkuvalla kasvatuksella.

Yhteenvetona voidaan todeta, että erirakenteiset metsät kasvavat (oheinen yhteenvetoasetelma) luontaisesti vastaavan jaksollisen kasvatuksen kiertoajan eri kasvatusvaiheissa enemmän puuta kuin saman tilavuuden omaavat nykyiset jaksollisen kasvatuksen tasarakenteiset puustot. Useissa tutkimuksissa vuotuinen ero on ollut yli kuutiometri/ha (keskimäärin 1,4 m³/ha/v). Rinnakkaiset luvut ovat samanaikaisesti samanlaisissa oloissa tutkittuja vaihtoehtoja. Eri riveillä olevat luvut ovat eriaikaisista kokeista. Niiden vertailu keskenään edellyttäisi ympäristömuutoksen aiheuttaman korjauskertoimen käyttöä.

Vaikka kuusen istutukset saattavat onnistuessaan jonkin verran ylittää muiden puustojen kasvun, kannattavuuslaskelmat osoittavat, että optimaalinen jatkuva kasvatus on kaikissa tapauksissa edullisin vaihtoehto, jos sijoitetulle pääomalle edellytetään kahden prosentin tai suurempaa korkoa.

Kasvutulosten vertailuja eri tutkimuksissa m³/ha/v, ajalta 1950-2008.

                                                         Jatkuva (Erirak.)         Jaksollinen (Tasarak.)

Etelä-Suomi, tuoreet kankaat                5,9                                  3,9

                                                                     5,3                                  4,7

                                                                     5,9                                  5,2

                                                                     5,9                                  4,6

                                                                     7,4                                  6,2

                                                                     8,8                                  6,8

                                                                     9,2                                  7,0

                                   keskiarvo                       6,9                                  5,5

                      kuivat ja kuivahkot             3,8                                  2,1

                                                                     4,4                                  3,3

Julkaisuissa esitetään ohjeelliset mallit sekä metsien uudistamiselle että niiden kasvattamiselle erirakenteisina eri osissa Suomea ja kaikille kasvupaikoille (esim. kirja: Metsän jatkuva kasvatus, ss 219-229). Kasvatusmallit perustuvat noin 50 000 puun aineistoon. Mallit esitetään neljällä tasolla, joista metsänomistaja voi valita, korostaako hän vain taloudellista kannattavuutta vai paneeko hän painoa myös monikäytölle, monimuotoisuudelle tai metsän suojelulle. Mallit eri kehitysvaiheessa olevien tasarakenteisten puustojen palauttamiseksi säännöllisen erirakenteisiksi on myös kehitetty. Menettely on osa jatkuvaa kasvatusta.

Monimuotoisuuden osalta erirakenteiset metsät ovat selvästi parempia kuin rakenteeltaan yksipuoliset puustot. Monimuotoisuuden edistämiseksi kaikissa menetelmissä on metsään jätettävä nykyistä enemmän lahopuuta. Kun vertailuun otetaan mukaan hiilen sidonta ja metsän monikäyttö, jatkuva kasvatus on ylivoimainen nykykäytäntöön verrattuna. Mitä enemmän erilaisia monikäyttötunnuksia otetaan mukaan tarkasteluun sitä suuremmaksi ero jatkuvan kasvatuksen hyväksi muodostuu.

Kun jatkuvan kasvatuksen hakkuu tehdään kehitettyjen mallien mukaisesti tarvittaessa riittävän voimakkaana ja suosien mäntyä ja koivua, uudistuminen on myös täysin riittävää, usein liiankin voimakasta. Erirakenteisen puuston sisällä kaikkien taimien ja muiden alikasvosten ei tarvitsekaan kasvaa kovin nopeasti eikä tietenkään yhtä voimakkaasti kuin avoalalla. Riittää rakenteen tuottavuuden, jatkuvuuden ja toimivuuden kannalta, kun muutama sata niistä hehtaaria kohti kehittyy kohtuullisen ripeästi.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuussa voi esiintyä jonkin verran ongelmia, mutta ne eivät ole sen vaikeampia kuin tasarakenteisen puuston harvennusvaiheissa tai avohakkuussakaan. Optimaalisessa jatkuvassa kasvatuksessa hakataan kehitettyjen mallien mukaan pääsääntöisesti vain tukkipuun kokoisia puita (100-300 kpl/ha). Näiden hakattavien isojen puiden tyveltä (säde <1 m) voidaan, jos se on ehdoton edellytys hakkuulle, raivata alikasvosta. Se onkin yleensä suurimman varjostuksen vuoksi metsikön hitaimmin kehittynyttä puuston osaa.

Tämä osittais- eli reikäraivaus merkitsee vain niin pientä pinta-alaa, ettei menettely haittaa liiaksi rakenteen toimivuutta eikä jatkuvuutta. Käyttämällä riittävän voimakastehoisia koneita voidaan jäävien puiden vaurioitumista välttää nostamalla katkaistu puu lähes pystyasennossa ajouralle käsiteltäväksi. Suuntaamalla hakkuu voimakkaimpana ajourien välittömään läheisyyteen vältetään samoin hakkuuvaurioita ja tehdään hakkuusta taloudellisesti hyvin kannattavaa. Seuraavalla hakkuukerralla ajoura tehdään taas puisevimpiin kohtiin.

Tyvilahon pahoin vaurioittamat vanhat kuusikot pitää kasvatusmenetelmästä riippumatta uudistaa pienien reikähakkuiden kautta koivulle ja/tai muille lehtipuille. Kuusen viljely ja jatkokasvatus sellaisissa kohteissa on epätarkoituksenmukaista.

Suojelualueiden vakavin ongelma on niiden repaleisuus ja erillisyys toisistaan. Käyttämällä ympäröivissä metsissä jatkuvaa kasvatusta voidaan muodostaa ns. ekologisia käytäviä eri suojelukohteiden välille ja siten lievittää erillisyyden ongelmaa sekä metsälajien uhanalaisuuden riskiä ja samalla keventää totaalisuojelun lisätarvetta.

3.Julkaisuja

1984

Julkaisussa Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja (MT) 129 (toim. O.Lyly) artikkelit:

-Tikkanen, E. Monimuotoinen metsäekosysteemi, ss 40-50.

-Oikarinen, M. Erirakenteisuus vai tasarakenteisuus taimikkovaiheessa, ss 51-55.

1985

Lähde, E., Norokorpi, Y. ja Oikarinen, M. Mikkelin ekoläänin metsien vaihtoehtoiset käsittelymallit. MT 180.

Julkaisussa MT 182 (toim. T. Saksa) artikkelit:

-Lähde, E. Jatkuvan kasvatuksen edellytykset ja käyttömahdollisuudet, ss 4-12.

-Linnilä, K. Läpimittajakauman kuvaamiseen käytettyjä malleja, ss 13-23.

-Kubin, E. Jatkuva kasvatus pienmetsälön metsien hoidon vaihtoehtona, ss 24-31.

-Sepponen, P. Jatkuva kasvatus metsien moninaiskäytön kannalta, ss 32-38.

-Laiho, O. Alikasvosten elpyminen ja niiden hyväksi käyttö, ss 39-50.

-Saksa, T. Aukon koon ja reunametsän sijainnin vaikutus metsän uudistumisen edellytyksiin, ss 51-59.

-Valtanen, J. Määrämittahakkuun vaikutukset metsän kehitykseen, ss 60-66.

-Linnilä, K., Silander, V. & Väänänen, A. Varttuneen metsän käsittelyvaihtoehdot, ss 67-81.

1986

Lähde, E. Metsänhoidon perusteista. MT 218, jossa mm. artikkelit:

--Luonnonmukaisella metsänhoidolla tuottaviin metsiin, ss 7-13.

--Metsänuudistamisen ja erityisesti puun laatukasvatuksen ongelmia käsittelevä kirjelmä valtioneuvostolle 25.9.1981 yhdessä prof. Matti Leikolan kanssa, ss 17-19.

--Luonnonläheinen metsänhoito Pohjois-Suomessa, ss 20-31.

--Lapin suojametsien käyttö. 27 tiedemiehen laatima ja valtioneuvostolle toukokuussa 1982 lähettämä kirjelmä, ss 32-34.

--Metsä suomalaisen identiteetin taustalla eli mitä muuta metsä meille merkitsee, ss 47-58.

--Jatkuva kasvatus lisää puun saatavuutta, ss 85-90.

--Vaihtoehtoinen (biologis-ekologinen) metsänkäsittely ja sitä vastaava hakkuumahdollisuuksien ja metsänkuvan kehitysennuste. Liite Metsä 2000 ohjelman Metsien hoidon ja käsittelyn työryhmän raporttiin 14.12.1984, ss 91-102.

--Metsänkäsittelyn ohjeissa huomioon otettavia metsänhoidollisia näkökohtia. Muistio yhdessä tri Yrjö Norokorven kanssa metsähallitukselle huhtikuussa 1985, ss 106-115.

Julkaisussa MT 219 (toim. R. Viitala) artikkelit:

-Härkönen, K. Eri-ikäismetsien kasvatuksesta Pohjois-Amerikassa, ss 4-48.

-Viitala, R. Skandinavian eri-ikäisrakenteisista metsistä, ss 49-77.

-Lähde, E. Prof. Risto Sarvaksen harsintatutkimus, ss 78-88.

-Lähde, E. Harsinnasta jatkuvaan kasvatukseen, ss 89-105.

-Lähde, E. & Soramäki, A. Prof. Hans Leibundgutin näkemyksiä metsänhoidosta, ss 106-120.

-Laiho, O. Puuston rakenteen vaikutus metsikön kasvatustiheyteen, ss 121-142.

-Norokorpi, Y. Pohjois-Suomen luonnontilaisten vanhojen puustojen rakenteesta, ss 143-156.

1987

Lähde, E. & Jalkanen, E. Suomalaisen metsä, WSOY.

1991

Lähde, E. Picea abies-dominated naturally established sapling stands in response to various cleaning-thinnings. Scand. J. For. Res. 6: 499-508. (R)

Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. The structure of advanced virgin forests in Finland. Scand. J. For. Res. 6: 527-537. (R)

Lähde, E. Päin honkia. Arator.

1992

Lähde, E. Luontaisen kuusivaltaisen taimikon kehitys lehtomaisella kankaalla. Fol. For. 793. (R)

Julkaisussa Silvicultural alternatives (toim. M. Hagner) Swedish University of Agricultural Sciences, Department of Silviculture, Reports 35, artikkelit:

-Lähde, E. The background ideas to new trends in silviculture, ss 17-19.

-Laiho, O. Stand structure of thinning and mature forest in Finland in the early 1950s, ss 47-52.

-Lähde, E., Silander, V. & Hakulinen, K. Surveying of tree sample plots with an electronic tachymeter, ss 54-57.

-Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Stand structure of thinning and mature conifer-dominated forests in boreal zone, ss 58-65.

-Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Alternative silvicultural treatments as applied to advanced stands-research plan, ss 66-73.

-Norokorpi, Y. Natural structure and development of forests as the basis for alternative silvicultural methods in northern Finland, 78-85.

-Laiho, O. Understoreys in the forests of Finland, ss 100-103.

-Lähde, E. Regeneration potential of all-sized spruce-dominated stands, ss 111-116.

-Lähde, E. Natural regeneration of all-sized spruce-dominated stands treated by single tree selection, 117-123.

-Saksa, T. Regeneration after selection cutting-some experimental results, ss 125-128.

Lähde, E. Nature oriented silviculture in an ecocommune (toim. K. Heikurainen) Suomussalmi Municipality, ss 44-50.

1993

Julkaisussa Scandinavian Forest Economics 34 (toim. M.Linddal & A. Naskali) artikkeli:

-Lähde, E. Diversity of forests as a global goal, ss 105-109.

1994

Julkaisussa MT 495 (toim. O. Laiho & T. Luoto) artikkelit:

-Norokorpi, Y., Lähde, E., Laiho, O. & Saksa, T. Luonnontilaisten metsien rakenne ja monimuotoisuus Suomessa, ss 54-89.

-Laiho, O., Lähde, E., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Varttuneiden metsiköiden rakenne 1950-luvun alussa, ss 90-128.

-Laiho, O. Varttuneiden metsiköiden erirakenteisuus Etelä-Suomessa 1950-luvun alussa, ss 129-139.

-Laiho, O. Runkolukujakauman ja puulajisuhteiden kehitys 1950-luvulta 1980-luvulle Etelä-Suomessa, 140-147.

-Laiho, O. Varttuneiden metsiköiden ikävaihtelu 1950-luvun alussa Etelä-Suomessa, ss 148-154.

Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Structure and yield of all-sized and even-sized conifer-dominated stands on fertile sites. Ann. Sci. For. 51: 97-109. (R)+

Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Structure and yield of all-sized and even-sized Scots pine-dominated stands. Ann. Sci. For. 51: 111-120. (R)+

Julkaisussa Innovative silviculture systems in Boreal forests (toim. C.R. Bamsey) artikkeli:

-Laiho, O., Lähde, E., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Undergrowth as a regeneration potential in Finnish forests, ss 90-94. (R)

1995

Julkaisussa MT 538 (toim. O.Laiho & T. Luoto) artikkelit:

-Laiho, O., Lähde, E., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Metsien runkolukujakauma 1950-luvun alussa Etelä-Suomessa, ss 49-58.

-Laiho, O., Lähde, E., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Metsikön rakenne ja terminologiaa, ss 59-69.

-Laiho, O., Lähde, E., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Alikasvos metsän uudistumispotentiaalina, ss 70-76.

-Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Metsikön ja metsiköiden välisen monimuotoisuuden määrittely, ss 86-94.

-Lähde, E. & Norokorpi, Y. Metsän monimuotoinen hoito, ss 95-110.

Lähde, E. Metsää puilta, VESL.

Norokorpi, Y., Lähde, E., Laiho, O. & Saksa, T. Principles for assessing biodiversity indices in the Boreal forest zone. Biodiversity Conservation 95-103.

Julkaisussa Recent advances in forest mensuration and growth and yield research (toim. J.P. Skovsgaard & H.E. Burkhart) artikkelit:

-Laiho, O., Lähde, E., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Stand structure and the associated terminology, ss 87-96. (R)

-Saksa, T., Lähde, E., Laiho, O. & Norokorpi, Y. Growth and yield in structurally diverse and one-sided stands, ss 167-174. (R)

1996

Julkaisussa MT 587 (toim. P. Sepponen & M. Niemi) artikkelit:

-Norokorpi, Y. & Lähde, E. Ekologisesti kestävän metsänhoidon periaatteet Lapissa, ss 61-73.

-Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Monimuotoisuus metsikön rakenteessa ja tuotoksessa Pohjois-Suomessa, 75-87.

Julkaisussa MT 593 (toim. O. Laiho & T. Luoto) artikkeli:

-Laiho, O., Lähde, E. & Norokorpi, Y. Rakennetta monimuotoistavat ja yksipuolistavat hakkuut nuoressa kuusivaltaisessa metsikössä, ss 49-59.

Julkaisussa MT 589 (toim. H. Hökkä, H. Salminen & M. Varmola) artikkeli:

-Norokorpi, Y., Lähde, E. & Laiho, O. Puiden ja puuston kasvu tasarakenteisissa ja erirakenteisissa kuivahkon kankaan havu- ja sekametsiköissä Lapissa, ss 107-119.+

Julkaisussa Ekologiseen elämäntapaan (toim. L. Vilkka) artikkelit:

-Lähde, E. Edessämme vastuun aika, ss 135-145.

-Lähde, E. Puupeltoja vai jatkuvaa kasvatusta, ss 147-162.

Julkaisussa Northern forested wetlands. Ecology and management (toim. C.C. Trettin et al.) artikkelit:

-Norokorpi, Y., Lähde, E., Laiho, O. & Saksa, T. Stand structure, dynamics, and diversity of virgin forests on northern peatlands, ss 73-87. (R)

-Laiho, O., Lähde, E., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Undergrowth as a regeneration potential on Finnish peatlands, ss 121-131. (R)

1999

Julkaisussa MT 734 (toim. S. Kankaanpää, T. Tasanen & S. Sutinen) artikkeli:

-Norokorpi, Y., Lähde, E. & Laiho, O. Forest management in the northern timberline forests, ss 67-81.

Julkaisussa MT 719 (toim. E. Lähde) artikkelit:

-Laiho, O., Lähde, E., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Metsän rakenne ja kehitys, ss 6-32. (R)

-Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Uudistuminen ja kasvatus, ss 32-58. (R)

-Saksa, T., Lähde, E., Laiho, O. & Norokorpi, Y. Kasvu ja tuotos, ss 58-66. (R)+

-Lähde, E., Laiho, O. & Norokorpi, Y. Hoitomenetelmät, ss 66-72 (R)

Lähde, E., Laiho, O. & Norokorpi, Y. Ekometsänhoidon perusteet ja mallit. MT 736. (R)

Lähde, E., Laiho, O. & Norokorpi, Y. Hyvän metsänhoidon opas. EML-RAK.

O´Hara, K.L., Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Leaf area and tree increment dynamics on a fertile mixed-conifer site on southern Finland. Ann. For. Sci 56: 237-247. (R)

Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Stand structure as a basis of diversity index. For. Ecol. Manage 115: 213-220. (R)

Lähde, E., Laiho, O. & Norokorpi, Y. Diversity-oriented silviculture in the Boreal zone of Europe. For. Ecol. Manage 118: 223-243. (R)+

2000

Lähde, E. PRO SILVA-Ideas in Boreal forests. Congress Report of Pro Silva Europe, ss 195-203.

Lähde, E. Pohjoisten metsien rakenne ja kehitys. Luonnon tutkija 4-2000: 136-140.

2001

O´Hara, K.L., Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Leaf area allocation as a quide to stocking control in multi-aged, mixed-conifer forests in southern Finland. Forestry 74(2): 171-185. (R)

Lähde, E., Laiho, O. & Norokorpi, Y. Structure transformation and volume increment in Norway spruce-dominated forests following contrasting silvicultural treatments. For. Ecol. Manage 151: 133-138. (R)

Laiho, O. & Lähde, E. Metsikön rakenteen määrittäminen runkolukujakauman perusteella. Metsätiet. Aikakausk. 1/2001: 65-71.

2002

Lähde, E. Jatkuvaa vai jaksollista kasvatusta? Metsät. Aikakausk. 4/2002: 655-656.

Lähde, E., Eskelinen, T. & Väänänen, A. Growth and diversity effects of silvicultural alternatives on an old-growth forest in Finland. Forestry 75(4): 395-400. (R)+

Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Development of Norway spruce dominated stands after single-tree selection and low thinning. Can. J. For. Res. 32: 1577-1584. (R)+

Lähde, E., Laiho, O., Norokorpi, Y. & Saksa, T. Zuwachs von Fichte und Birke in gleich und ungleich strukturierten Beständen. Forst und Holz 57(15/16): 481-485.

2003

Lähde, E. Metsä sydämellä. Kustantajat Sarmala-RAK.

Saksa, T., Lähde, E., Laiho, O. & Norokorpi, Y. Entwicklung und Leistung von Beständen mit vorherschender Fichte nach Niederdurchforstung und Einzelstamm-Auslese. Forst und Holz 58: 220-222.

2004

Lähde, E. Erilaisten metsänkäsittelyjen vertailua. Elonkehä 2/2004: 4-5.

Saksa, T. Regeneration process from seed crop to saplings-a case study in uneven-aged Norway spruce-dominated stands in southern Finland. Silva Fenn. 38(4): 371-381. (R)

Lähde, E. Naturnära skogsbruk lönar sig! Finlands Natur 3/2004: 14-16.

2007

Lähde, E. Multiple use forestry is more productive forestry. Ecoforestry 20(3-4): 4-12.

2008

Lähde, E. Multiple use of forests: the Pro Silva approach produces best results in Boreal Europe. Electronic article CCFG.

2009

Lähde, E., Laiho, O. & Norokorpi, Y. Hyvä metsänhoito. EML

Tahvonen, O., Pukkala, T., Laiho, O., Lähde, E. & Niinimäki, S. Bioeconomics of even- vs. uneven-aged forestry: the case of Norway spruce. Metla. Working Papers 137.

Pukkala, T., Lähde, E. & Laiho, O. Growth and yield models for uneven-sized forest stands in Finland. For. Ecol. Manage 258: 207-216. (R)

2010

Tahvonen, O., Pukkala, T., Laiho, O., Lähde, E. & Niinimäki, S. Optimal management of uneven-aged Norway spruce stands. For. Ecol. Manage 260. 106-115. (R)

Lähde, E., Laiho, O. & Pukkala, T. Eri- ja tasarakenteiskasvatuksen vertailua Pohjoismaissa. Metla. Working papers 176.+

Pukkala, T., Lähde, E. & Laiho, O. Optimizing the structure and management of uneven-sized stands of Finland. Forestry 83(2): 129-142. (R)

Lähde, E., Laiho, O. & Lin, C.J. Silvicultural alternatives in an uneven-sized forest dominated by Picea abies. J. For. Res. 15: 14-20. (R)

2011

Zenner, E.K., Lähde, E. & Laiho, O. Contrasting the temporal dynamics of stand structure in even- and uneven-sized Picea abies dominated stands. Can.J. For. Res. 41: 289-299. (R)

Pukkala, T., Lähde, E. & Laiho, O. Using optimization for fitting individual-tree growth models for uneven-aged stands. Eur. J. For. Res. 130(5): 829-839. (R)

Lähde, E., Laiho, O. & Pukkala, T. Jatkuvaa kasvatusta vai tasaikäismetsätaloutta? Metsätiet. Aikakausk. 2/2011: 173-178.

Pukkala, T., Lähde, E., Laiho, O., Salo, K. & Hotanen, J-P. A multifunctional comparison of even-aged and uneven-aged forest management in a boreal region. Can. J. For. Res. 41: 851-862. (R)

Zenner, E.K., Peck, J.E., Lähde, E. & Laiho, O. Decomposing small-scale structural complexity in even- and uneven-sized Norway spruce-dominated forests in southern Finland. Forestry (Advance Access published October 11). (R)

Pukkala, T., Lähde, E. & Laiho, O. Variable-density thinning in uneven-aged forest management-a case for Norway spruce in Finland. Forestry (Advance Access published June 14). (R)

Laiho, O., Lähde, E. & Pukkala, T. Uneven- vs even-aged management in Finnish boreal forests. Forestry (Advance Access published July 21). (R)+

Lin, C.J., Laiho, O. & Lähde, E. Norway spruce (Picea abies L.) regeneration and growth of understory trees under single-tree selection silviculture in Finland. Eur. J. For. Res. D01 10. 1007. (R)+

Pukkala, T., Lähde, E. & Laiho, O. Metsän jatkuva kasvatus. Oppikirja 229s. Joen Forest Program Consulting.

2012

Pukkala, T., Lähde, E. & Laiho, O. Continuous cover forestry in Finland-recent research results. Julkaisussa Continuous cover forestry, Managing forest ecosystems. Springer Science+Business Media B. (R)+

Pukkala, T., Sulkava, R., Jaakkola, L. & Lähde, E. Relationships between economic profitability and habitat quality of Siberian jay in uneven-aged Norway spruce forest. For. Ecol. Manage. 276: 224-230. (R)

2013

Pukkala, T.,Lähde, E. & Laiho, O. Species interactions in the dynamics of even- and uneven-aged boreal forests. J. Sustain. For. 32: 1-33. (R)

Lähde, E. & Pukkala, T. Jatkuva kasvatus vähentää puuntuotannon ja metsän muiden käyttömuotojen ristiriitoja. Kirjassa: Alikasvoksesta ylispuuksi (E. Lähde & T. Pukkala,  toim.), ss. 105-136.

Lähde, E. & Lin. J. Metsänhoidoidolle vaihtoehtoja - Vessarin koekentän kiertoajan mittainen tutkimus. Kirjassa: Alikasvoksesta ylispuuksi (E. Lähde & T. Pukkala, toim.), ss. 61-87.+

Lähde, E. & Norokorpi, Y. Jatkuvaa kasvatusta pohjoisen männiköihin. Kirjassa: Alikasvoksesta ylispuuksi (E. Lähde & T. Pukkala, toim.), ss. 37-46.

2014

Pukkala, T., Lähde, E. & Laiho, O. Stand management optimization - the role of simplications. Forest Ecosystems 1(3): 1-11. (R)

Laiho, O., Pukkala, T. & Lähde, E. Height increment of understorey Norway spruces under different tree canopies.  Forest Ecosystems 1(4):1-8. (R)

Lähde, E., Pukkala, T. & Laiho, O. Continuous cover forestry as a solution to conflicts within wood production and between it and ecosystem services - an example review of Finland. Esitelmä kansainvälisessä kongressissa Uudessa Seelandissa.

2015

Pukkala, T., Lähde, E. & Laiho, O. Which trees should be removed in thinning treatments? Forest Ecosystems 2(1): 1-12. (R)

2016

Pukkala, T., Laiho, O. & Lähde, E. Continuous cover management reduces wind damages. For. Ecol. Manage 372: 120-127. (R)+